Viime viikkoinen kirjoitukseni sai minut pohtimaan
aikaisempia Aliens- ja Aliens versus Predator -pelejä. Siitä ajatukseni ohjasivat minut kysymyksen ääreen: Miksi pidin vuosia sitten julkaistusta Aliens versus Predator 2:sta? Oikea vastaus tähän on moninpeli. Pelissä ei ihastuttanut tavallinen Team
Deathmatch, vaan pelimoodi, joka nykyään uusimmassa AvP:ssä tunnetaan nimellä
Infestation. Infestationin tarkoituksena on selvitä mahdollisimman pitkään, ja
aina kun joku kuolee, muuttuu itse alieniksi. Pelin nopeatempoisuus ja
mielenkiintoiset kartat takasivat mukavat hetket pelin parissa. Siis niin
pitkään kuin moninpeliä pääsi pelaamaan. Mikä tässä, ja muissa moninpeleissä,
kuitenkin nykyään mättää?
Jos nyt verrataan edellä mainittuja pelejä, vika on suurelta
osin kartoissa. Valintoja on vähän, sekä kartat ovat pieniä ja usein myös liian
helppoja ihmisille. Nopeatempoisuus on hyve, mutta vääränlaisissa kartoissa
sitä ei vaan pääse hyödyntämään ollenkaan. Toivottavasti jotain positiivista
muutosta tähän ongelmaan tulee helmikuussa uuden pelin mukana.
Sen lisäksi, että kartat ovat joissakin peleissä hieman
huonohkoja, pelit ovat hieman yksitoikkoisia. Ymmärrän sen, että Team
Deathmatchit ja vastaavat ovat jokaisessa. Se nyt vaan on must. Mutta
omaperäisyyden puuttuessa etenkin saman pelisarjan sisällä (Call of Duty
esimerkiksi), alkaa meno käydä tylsäksi ja jää pelin seuraavat osat ostamatta kokonaan.
Call of Duty- sarjassa bonuspisteet tulevat zombiemoodista. Omasta mielestäni Survival
on useimmissa peleissä parasta herkkua, niin myös tässä. Yksitoikkoisuutta
poistetaan ovelilla kartoilla (tässä ne oikeasti toimivat) sekä erikoisjuomilla
ja hieman vaihtelevilla zombieaalloilla. Jos kuitenkin jatketaan esimerkillä
Call of Duty, niin sen moninpeli on muuten samanlaista jokaisessa sarjan
sisäisessä ja ulkopuolisessa pelissä. Tämä on tylsää. Todella tylsää. Edellä mainittujen ongelmien takia myös tulos on tylsä.
Sama kaava toistuu liian monessa räiskintäpelissä. Onneksi
ongelmaa ei ole juurikaan muissa kuin FPS-peleissä. Hyviä moninpelejä löytyy
omaperäisyytensä puolesta ainakin Little Big Planetista ja Minecraftista.
Strategiapelit voivat toisinaan olla yksipuolisia, mutta ainakin omasta
mielstäni mielenkiintoisia. Näiden moninpelit ovat melkein ainoita laatuaan,
mikä ei yksin tee siitä hienoa, mutta ne ovat sitä siitä huolimatta. Nyt en
sano, että olisi helppoa muuttaa FPS-pelien moninpelit mielenkiintoisiksi, vaan
että se on mahdollista. Niiden normaalien lisäksi pitäisi saada jotain, joka
tekee pelistä mainitsemisen arvoisen kaikkien muiden pelien joukosta. Tai
sitten olen itse vain kyllästynyt FPS-peleihin, enkä oikeastaan tiedä niistä
mitään. Oli miten oli, ainakin henkilökohtaisesti odottelen, että joku oikea
taho keksii, että matkiminen ei ole ainoa keino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti