Storm: Frontline Nation

Varmasti monet pelaajat ympäri maailma tekivät löytöjä parin viikon takaisista Steamin kesäaleista. Omaan pelivarastooni pääsi Colossai  -peliyhtiön tekemä ja Simbin viime kesänä julkaisema strategiatekele Storm: Frontline nation. Suhtauduin peliin lievällä varauksella sillä strategiapelien sijaan Simbin on tunnettu ajopelispesialistina. Lisäksi normaalisti 10 euroa maksavalta peliltä ei yleensä kannata odottaa kummoisia. Nyt peli oli vain viiden euron rahareikä ja sain houkuteltua pari kaveriakin ostamaan pelin, joten päätin tämän hankinnan tehdä.



Storm on vuoropohjainen strategiapeli, joka sijoittuu nykypäivän Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Tarinapohjaisessa kampanjassa on valittavissa Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Venäjä ja Yhdysvallat. Vapaassa kampanjassa kotimaakseen voi valita 45 valtiosta omansa. Mausteeksi peliin on lisätty ”Allied Nations”, joka vastaa YK:ta, sillä se lähettää rauhanturvajoukkoja vaikeuttaen valtioiden tuhoutumista. Ainoa ero kampanjoiden välillä on se, että tarinapohjaisessa kampanjassa pelaajalle annetaan tehtäviä, joita tekemättä peli ei etene. Usein tehtävät ovat sarjaa ”varasta ydinaseteknologia Venäjältä” tai ”valloita paikat X ja Y saman vuoron aikana”.  Moninpelissä kaverisi ottaa yhden kansan haltuunsa ja sinä toisen, eli muuten sama kuin yksinpelissä. Kuten Total War, myös Storm jaetaan kahteen eri pelitilaan: Kampanjakarttaan ja itse taistelu tantereeseen. Kampanjakartta sisältää mm. lisäjoukkojen tilaamisen, teknologian kehittämisen, diplomatian ja resurssien hallinnoinnin. Vaikka peli muistuttaakin Total Waria, löytyy merkittäviä ja vähän vähemmän merkittäviä eroja. Aloitetaan vaikka kaupungeista. Total Wareissa kaikki maajoukot ja rakennukset täytyi ”valmistaa” kaupungeissa ja sieltä saatiin kaikki raha valtion kassaan. Stormissa kaupunkien merkitys on vähentynyt sillä joukot vain tilataan ja sijoitetaan. Tosin maajoukkoja ei voi sijoittaa muualle kuin kaupunkeihin tai armeija tukikohtiin joita voi rakentaa maa-alueille. Maajoukkojen lisäksi käytettävissä on lentojoukkoja, laivastoa ja joukkotuhoaseita. Joukkotuhoaseiden käyttö ja joukkojen lisävarustelu edellyttää teknologian kehittämistä.  Toinen suuri ero on, että vain harvalla alueella on kaupunki. Kaksi tärkeintä pelin resurssia ovat sähkö ja tietysti raha. Rahaa saa jokaisesta hallitsemastaan kaupungista ja alueesta riippuen niiden koosta ja asukkaiden uskollisuudesta. Alueet ja kaupungit syövät sähköä ja sähkö saa vain ja ainoastaan ydinvoimaloista, joiden rakentaminen on kallista. Peliin on myös lisätty ”huoltoalueita” joita saa rakentamalla lentokenttiä tai armeija tukikohtia. Kun joukot kohtaavat vihollisen, on aika sukeltaa taistelutantereelle. Toisin kuin Total Warissa, Stormissa taistelut eivät tapahdu reaaliajassa, vaan joukot liikkuvat vuoropohjaisesti. Puolustava osapuoli pitää hallussaan pistettä, jonka menettäessään häviää. Torjuntavoitto saavutetaan tuhoamalla hyökkääjän joukot tai pelaamalla aikaa, jolloin hyökkääjän vuorot loppuvat.

"Suur-Suomea on turha lähteä rakentamaan vaikeimmilla tasoilla" 

Sitten siirrytään suoraan pelattavuuteen, koska grafiikat ja äänet ovat ihan kohdallaan ottaen huomioon, että kyseessä on kokonaan vuoropohjainen strategiapeli eikä peli anna mahdollisuuksia grafiikoilla mässäilyyn. Kuten sanoin, vapaapelissä on valittavissa 45 eri valtiota. Vai onko? Pelatessa vaikeimmilla tasoilla pienillä valtioilla ei vaan pärjää, sillä suurta armeijaa ei liian suurten kustannusten vuoksi voi pitää. Pelaajan on vallattava alueita ja kaupunkeja ylläpitääkseen suurta armeijaa. Ja jotta voisit vallata alueita, tarvitset suuren armeijan. Lisäksi liittolaiset pettävät kokoajan. Eli Suur-Suomea on turha lähteä rakentamaan vaikeimmilla tasoilla. Tosin tämäkin on osittain realismia. Realismi on ärsyttävää jos aikoo Euroopan herraksi. Huollon/täydennysten puute hidastaa valloitusreissuja, sillä joukot ilman täydennystä ovat tehottomia taisteluissa ja menettävät moraalia. Joten kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin lähettää laskuvarjojääkärit Jumalan selän taakse vähän paukuttelemaan. Peli kompastelee polvet ruhjeille joukkojen liikuttelussa kampanjakartalla. Maihinnousu on tuskaa, sillä raskailla joukoilla ei tavalliselle rannalla pääse vaan se vaati joko sataman tai kaupungin. Tämän vuoksi on hyökättävä satamiin, mitkä ovat usein parhaiten puolustettuja. Toinen vaihtoehto on käyttää vain jalkaväkeä ja katsoa sormi pyllyssä kun seuraavalla vuorolla vihollisen panssaridivisioona hakkaa jalkapatikoijat takaisin mereen.  Lentokoneiden käyttö kusee suoraan pelaajan silmään epäloogisuudellaan, koska hävittäjillä ei voi hyökätä, ellet hyökkää maajoukoilla samaan paikkaan. Ja se ei mene edes realistisuuden piikkiin. Pelaamisen kannalta suurimmat hurraahuudot saavat itse taistelut ja niiden menestyksen kannalta välttämättömät teknologia kehitykset. Taistelussa ei pärjää ilman taktikointia. Vihollinen on saatava ristituleen ja samalla vältettävä motitetuksi joutumista. Jalkaväki on heikkoa ilman raskaan tykistön tukea ja panssarivaunut jumalantappokoneita ilman anti-tank asein varustettuja joukkoja, joita voi ostaa teknologian kehityttyä tietylle tasolle. Vuorojen kuluessa laskeutuu pimeys yön myötä taistelutantereelle, jolloin tärkeää omistaa pimeänäkölaittein varustettuja yksiköitä. Teknologia mahdollistaa tämänkin. Oikeastaan teknologia on suoraan verrannollinen sotamenestykseen. Pienikin ryhmä korkeanluokan teknologialla varustettuja yksiköitä voi tuhota vihollisen monta kertaa suuremman armeijan.

Ruusut:
+ Taktikointi pakollista
+ Monipuolinen
+ Moninpeli
+ Pienet yksityiskohdat kuten Allied Nations
+ Hinta

Risut:
- Kampanjakartalla liikkuminen
- Pelialueena voisi olla koko maailma.

Pisteitä annan 90/100. Ohittaa Total Warin taktikoinnissa, eikä jää jälkeen vaikka reaaliaika taistelut puuttuuvat. Peli on  hauskaa yksin, vielä hauskempaa kavereiden kanssa. Strategiaa parhaimmillaan.