Suda51 ja Shinji Mikami ovat tehneet
sen taas. Aikaisempi heidän yhteistyönsä tulos oli peli nimeltä
Killer7. Monen mielipiteen mukaan se on aliarvostettu, ja samaten
tämä tapaus on mielestäni jäänyt AIVAN liian pienelle huomiolle.
Molempien saavutuksista voin sanoa sen verran, että Suda51 on ollut
mukana tekemässä pelejä kuten No More Heroes ja viime aikoina
liikaakin hypetetty (ja sen takia hieman vaisuksi jäänyt) Lollipop
Chainsaw, kun taas Mikami on saanut aikaan esimerkiksi Vanquishin
(josta itse pidin valtavasti). Ihan pilipalipelintekijöistä ei siis
ole kyse.
Virallisesti peli on siis Grasshopper
Manufacturen kehittämä ja EA:n julkaisema, Demonin metsästys
tarina, jossa Garcia Hotspurin kauniin puolison vie Fleming, The Lord
of Demons. Tästäpä alkaakin eeppinen taisto läpi manalan.
Mikäs sen hauskempaa, kun Johnsoniakin naurattaa?
Itse juoni pelissä oli mielestäni
mahtava. Vaikkakin pelkästään main storia seuratessaan saattaa
helposti huomata tylsistyvänsä, pelin pitää mielekkäänä
esimerkiksi pienet tarinat, joita löytää pitkin pelimaailmaa
kirjojen ja julisteiden muodossa. Peliä ei siis ole tarkoitettu
täysin juonipainotteiseksi, ja siksi siinä pitää myös keskittyä
muihin asioihin. Itse kerrontaa ja pelin muita kohtauksia on
maustettu Garcian ja Johnsonin, Garcian lentävän
demonipenisreferenssi aseen, välisillä vitsikkäillä
keskusteluilla ja kommenteilla, joita myös riittää. Enkä
tietenkään voi sanoa kaikkien käänteiden puuttuvankaan, sen
ollessa täysin epätosi väite.
Pelin pelattavuus itsessään sen
sijaan ei huippuluokkaa ole. Field of view, eli näkökenttä, on
pelissä jätetty mielestäni liian pieneksi, sen usein haitatessa
vakavasti tilanteissa, joissa sinulta vahingossa yksi demoni taakse
livahtaa. Kamera tuleekin hyvin mukana, siitä ei haittaa ole.
Toinen suuri ongelma pelattavuudessa
oli tähtääminen. Enkä puhu nyt aseen sohimisesta demonien
suuntaa, se oli hauskaa, ja vaikka se oli joidenkin
”ammattiarvostelijoiden” mielestä tönkköä ja huonosti
toimivaa, mielestäni se vain sopivasti lisäsi vaikeutta ja samalla
silti helpotti osumista hitautensa vuoksi. Se mitä minä tarkoitin
oli ongelma, jossa demonin päästessä aivan iholle, ampuu ase siitä
läpi. Se on siis aivan uskomatona, kuinka paljon voi ärsyttää
tilanne jossa ammut demonia päähän, mutta se livahtaakin siitä
läpi, sen ollessa liian lähellä. Muuten pelattavuuskin toimi
hyvin, ja harvoin joutui tuskastumaan esimerkiksi virheisiin, jossa
olisi pitänyt tehdä 180 asteen käännös, mutta tulikin dyykattua
sivulle.
Shadows of the Damnedistäkin löytyy, kolmannen persoonan demoniräiskintöjen yleishengessä päivityksiä aina aseista healthiin. Johnsonin kehittymistä on hauska seurata, sen kasvaessa koossa (no pun intended) ja tulivoimassa, aina vain mielenkiintoisemmaksi aseeksi, jolla demoneja turpaan mätkiä.
That´s one big Johnson
Grafiikat pelissä loistavat keskinkertaisuudessaan, mutta se ei häirinnyt ollenkaan räiskeen
täyttäessä silmät, korvat ja kaikki muutkin mahdolliset aistit. Niitä
nyt ei yksinkertaisesti voi sanoa hyviksi, mutta huonojakaan ne eivät
ole.
Harvinaisena osana meidän
hasardiarvosteluissamme täytyy nyt mainita pelin vitsit ja oikut.
Näillä tarkoitin tietenkin asioita, kuten esimerkiksi se, että
alkoholi manalassa oikeastaan parantaa tappamisen sijaan, sen ollessa
negatiivinen vaikutus, kun kaikki kerran on kuolleita. Enempää en
vastaavista halua spoilata, sillä todella useasti saa pelin aikana
vastaaville nauraa, joten täytyy antaa täysi kunnianosoitus pelin omaperäisyydestä.
Boss fightit tuovat paikoittain
miinusta pelille, ollen usein pitkästyttäviä, sillä niitä usein
joutuu sahaamaan, vaikka ei välissä kuolisikaan. Bosseilla on siis
usein valtavasti liikaa HP.ta, vaikka ne olisivatkin helppoja tappaa.
Se on yksi ärsyttävimpiä asioita mitä peliin voi mielestäni
tehdä. Helpot, mutta pitkät Boss fightit.
Lopullisena pika-arviona voin kyllä
sanoa, että olen ylpeä tästä ostoksestani. Sain rahoilleni
vastinetta paljonkin, maksaen vain 25 euroa loistavasta
mätkintähuumoriräiskintäkauhugenren edustajasta. Suosittelen tätä
isolla kädellä kaikille, jotka ovat ollenkaan kolmannen persoonan
räiskinnän ystäviä.
Hyvää:
-Dialogi
-Omaperäisyys
Huonoa:
-Näkökentän koko
90/100. Kannattaa
Ja ei muuta ku uutta tulille. FatHazard
OUT.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti